Blog

Life Worth Lifting

Elämisen arvoinen elämä

Oletteko valmiita? Se ällö-siirappi-positiivari-motivointi-rakasta-itseäsi-teksti tulee nyt… ;) Ajattelin vihdoinkin avata blogin nimen taustaa ja muutenkin kertoa omasta elämänasenteestani.

Life Worth Liftingin taustalla on tietysti sanonta ”life worth living” eli ”elämisen arvoisesta elämästä” on tullut sanaleikkinä ”nostamisen arvoinen elämä”. Ja minähän rakastan sanaleikkejä! Parhaat vitsit on juuri niitä, joissa jokin sanaa vääntyy tarkoittamaan toista. Tämä on ehkä välittynyt blogin kautta niillekin, jotka minua eivät tunne, mutta kaikki minut tuntevat tietävät tämän aivan varmasti… Eikä niiden vitsien taso aina päätä huimaa. (Koska tämä on minun blogini ja voin lähettää terveisiä kenelle haluan milloin haluan, lähetän niitä nyt henkiselle vitsiveljelleni Matille).

Vitsikästä tai ei, nimen takana on myös syvällisempääkin pohdintaa. Meille jokaisella on annettu tämä elämä tässä kropassa. Se on ihan hirveän suuri lahja ja tärkeä asia! Uskon täydestä sydämestä sanontaan ”terve sielu terveessä ruumiissa”. Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tarvitaan siis se terve kroppa. Niin ylipainoon kuin syömishäiriöihinkin liittyy yleensä henkinen huonovointisuus, masennus, itsetunto-ongelmat yms. Stressi vaikuttaa oloon ja terveyteen. Autoimmuunisairauksien takana on myös stressiä ja fyysistä epäaktiivisuutta (yhtenä tekijänä). Pitämällä huolta itsestäsi fyysisesti, pidät huolta itsestäsi henkisesti. Tee siis elämästäsi elämisen arvoista. Rakasta itseäsi!

Nostamisen arvoinen elämä

Minä pidän huolta itsestäni nostamalla. Nostan, koska voin silloin hyvin. Nostan, koska rakastan itseäni. Salille meneminen ei ole koskaan rangaistus tekemisistäni, tapa kuluttaa syömisiä,  Tietenkään joka ainoa kerta ei ole mitään ruusuilla tanssimista ja välillä menen salille, vaikka väsyttää eikä yhtään huvittaisi (laita tähän oma lempitekosyysi), mutta kokonaiskuvaa katsoen se antaa minulle hyvin paljon. Saan salilta niin paljon sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiini!

Jos aloitetaan siitä fyysisestä hyvinvoinnista, niin jokainen meistä tarvitsee sitä voimaa! Sitä tarvitaan niin arkielämästä selviytymiseen, loukkaantumisten välttämiseen, terveyden ylläpitämiseen, diabeteksen ehkäisemiseen kuin luiden vahvistamiseenkin. Ja edesauttaa se rasvan polttamistakin! Mutta pidän nostamalla huolta myös henkisestä hyvinvoinnistani. En puhu nyt mistään ykkösmaksimien kasvattamasta itseluottamuksesta vaan ylipäätään siitä tunteesta, kun pystyy ylittämään itsensä. Pystyy asioihin, joihin ei olisi uskonut pystyvänsä. On jotain enemmän kuin ennen. Keskittyy positiivisiin tavoitteisiin. Voimaantuu henkisestikin. Voimaharjoittelussa tuloksia näkyy myös nopeasti, mikä edesauttaa tätä voimaantumisen ja itsensä rakastamisen prosessia.

Itsensä rakastaminen

Itsestään huolehtiminen ja itseään rakastaminen on ollut viime aikoina tapetilla. Jonkin verran olen lukenut rakasta-itseäsi-postausten vastineita, joissa syytetään näitä postauksia siitä, että ne antavat luvan jäädä sohvalle syömään jäätelöä. Oikein kannustetaan siihen. Että niissä hyväksytään ylipaino eikä kehoiteta ihmisiä elämään terveellisesti/ saamaan itseään kuntoon. Minun lähestymistapani on aivan eri. Näen käskyn rakastaa itseään juurikin kehoituksena huolehtia kehostaan. Niin kuin huollat kallista autoa, huolla myös itseäsi. Sinä olet huomattavan paljon arvokkaampi kuin se auto! Ruoki sitä oikein, helli sitä treenillä ja levolla.

Mutta siihen sixpackiin ei ole mitään tarvetta pyrkiä. Se ei ole mikään terveen kehon tunnusmerkki. Vähän aikaa sitten Noora Toivo kirjoitti blogissaan olevansa väärän näköinen urheilijaksi, kun rasvaa on hiukan entistä enemmän, ja se nousi jonknlaiseksi some-hitiksi. Käsittääkseni juoksu ei kyllä ole mikään ulkonäkölaji  – eikä edes painoluokkalaji. Keho näyttää edelleen varsin terveeltä, ja jos siinä painossa juoksu kulkee, niin en näe asiassa ongelmaa. Tai kuten kirjoitin itse aiemmin fitneksestä, niin kaikkien ei ole pakko pyrkiä kilpalavoille! Eivätkä kehonrakennuslajien kilpailijatkaan näytä koko aikaa kisakuntoisilta, sillä se ei ole tervettä. Se ei ole itsensä rakastamista. Se ei ole elämisen arvoista elämää.  Kuvissa, joissa heidät näemme, kilpailijat ovat kisakunnossa. Se on aivan eri asia.

Ja nyt pari tärkeää huomautusta: Se, että siihen ei pyri kisakuntoon ja pyykkilautavatsaan, on aivan eri asia kuin sohvalla sipsipussin kanssa makaaminen! Ja se, että ei makaa sipsipussin kanssa sohvalla kaiket illat, on aivan eri asia kuin kakun syöminen juhlissa! Ääripäät eivät ole terveitä paikkoja olla.

Noora Toivon hengessä meistä jokainen on varmasti tutkinut omia virheitään. Kaikilla meillä niitä on. Minulla on selluliittiä. Minulla on syntymämerkki varsin näkyvästi poskessa. Olen imettänyt kahta lasta nykymittapuulla pitkään ja  sekin on jättänyt jälkensä. Alakroppani on isompi kuin yläkroppani, en ole symmetrinen. Mutta mitä sitten!? Nämä ns. virheet eivät tee minusta yhtään vähemmän kaunista, yhtään vähemmän arvokasta tai yhtään vähemmän rakastettavaa. Ja näissä asioissa se hyväksy itsesi ja rakasta itseäsi -siirappimantra pätee!

Jouluterveiset

Joulun ajan mässäilyjä ajatellen haluan vielä muistuttaa Martin Rooneyn sanoin, että elämäsi tärkein ateria on se seuraava ateria. Keskity syömään se terveellisesti. Älä mieti, että tässä nyt tulee/ on tullut joulun aikana syötyä ties mitä, niin ihan sama. Ei se ole ihan sama. Tärkein ateria on se seuraava, minkä syöt. Ja se on huomenna jo menneisyyttä, joten syömällä sen oikein, olet vaikuttanut menneisyyteesi. Pitänyt huolta kehostasi. Tehnyt elämästä elämisen arvoista.

Leave Reply